Omistan vanhan leivinuunin, jossa osia ulkoreunan laastista takan päällä on irronnut. Laasti on noin 4 cm paksua, ja sen alla on tiiltä.
Millaista laastia minun tulisi käyttää? Vaurion ympärillä oleva laasti on nykyään melko sileää, mutta minulle on tärkeintä, että laasti ei irtoa uudelleen.
Millaista laastia minun tulisi käyttää? Vaurion ympärillä oleva laasti on nykyään melko sileää, mutta minulle on tärkeintä, että laasti ei irtoa uudelleen.
Laasti sekoitettuna gullfiberiin? Se ei ole niinkään materiaali (lasi) itsessään joka eristää, vaan sen alkuperäisessä pörröisessä muodossa luodut monet taskut seisovaa ilmaa. Jos gullfiber-sekoitus (murustettu? leikattu?) laastiin, se ei anna minkäänlaista eristävää vaikutusta ja lisäksi lasivilla sulaa korkeissa lämpötiloissa. Ei hyvä idea.yxet sanoi:
Miten lasimurska vaikuttaa siihen, ettei se halkeile tai irtoa? Ehkä se estää halkeamien muodostumista jossain määrin, koska se on rakennettu säikeistä ja sillä on siten vahvistava vaikutus, kuten lasikuituvahvistus ohutrapissa ja muissa erikoismuurausmateriaaleissa, mutta tämä vaikutus on luultavasti olematon lasivillan haurastavuuden vuoksi. Että se estäisi irtoamista jollain tavalla, en usko. Korjauksesi ei todennäköisesti olisi irronnut tai haljennut muutenkaan, se on minun ajatukseni...
Lasivillan sekoittaminen saviseokseen piipun kohdalla on aika outoa. Lasivillan käyttö eristeenä piipun ympärillä ei ole sallittua juuri siksi, että se ei kestä korkeita lämpötiloja (pitäisi olla kivivillaa). Lasivillan sekoittaminen suoraan laastiin ei varmaan tee nuohoojaan erityisen vaikutusta...
Palataan TS:n kysymykseen. Kultainen sääntö rappauksessa on olla koskaan asettamatta vahvempaa laastia heikomman päälle. Se johtaa vain halkeamiin, ja on riski, että uusi vahva kerros myös tuhoaa sen, mikä on takana. Jos leivinuuni on vanha (eikä sitä ole kunnostettu modernina aikana), se on todennäköisesti sekä rapattu että muurattu kalkki- tai savilaastilla. Molemmat näistä laasteista ovat huomattavasti heikompia kuin modernit sementtilaastit (ja savilaasti on heikompi kuin kalkkilaasti). Sinun ei siis pitäisi käyttää mitään standardia tulenkestävää sementtilaastia, jota pelkään, että suositellaan jossain uunikaupassa tai vastaavassa paikassa. Savilaastin tunnistaa siitä, että se murenee ja liukenee veteen. Se, että laasti on heikkoa, tarkoittaa kuitenkin myös, että se helpommin sopeutuu niihin liikkeisiin, joita vanhassa piipussa usein tapahtuu - sen sijaan, että halkeaisi suurina lohkoina (tämä koskee erityisesti savilaastia). Olemme itse kunnostaneet leivinuunimme ja huomasimme, että se oli muurattu savilaastilla - kuten olemme käyttäneet itsekin. Foorumilla on jo useita ketjuja tästä aiheesta. Etsi rakennussuojeluosasta.
Palataan TS:n kysymykseen. Kultainen sääntö rappauksessa on olla koskaan asettamatta vahvempaa laastia heikomman päälle. Se johtaa vain halkeamiin, ja on riski, että uusi vahva kerros myös tuhoaa sen, mikä on takana. Jos leivinuuni on vanha (eikä sitä ole kunnostettu modernina aikana), se on todennäköisesti sekä rapattu että muurattu kalkki- tai savilaastilla. Molemmat näistä laasteista ovat huomattavasti heikompia kuin modernit sementtilaastit (ja savilaasti on heikompi kuin kalkkilaasti). Sinun ei siis pitäisi käyttää mitään standardia tulenkestävää sementtilaastia, jota pelkään, että suositellaan jossain uunikaupassa tai vastaavassa paikassa. Savilaastin tunnistaa siitä, että se murenee ja liukenee veteen. Se, että laasti on heikkoa, tarkoittaa kuitenkin myös, että se helpommin sopeutuu niihin liikkeisiin, joita vanhassa piipussa usein tapahtuu - sen sijaan, että halkeaisi suurina lohkoina (tämä koskee erityisesti savilaastia). Olemme itse kunnostaneet leivinuunimme ja huomasimme, että se oli muurattu savilaastilla - kuten olemme käyttäneet itsekin. Foorumilla on jo useita ketjuja tästä aiheesta. Etsi rakennussuojeluosasta.
Viimeksi muokattu: