Jotta voit suojata alkuperäistä, voit peittää sen ohuella teipillä, esimerkiksi tavallisella ruskealla pakkausteipillä. Sen päälle levität irrotusainetta. Toinen vinkki on käyttää paineilmaa muotin irrottamiseen, se voi tehdä ihmeitä kun muotti ei oikein halua irrota, se on parempi kuin yrittää vääntää muottia irti.
Katsoin sitä siipeä, jonka aiot kopioida. Kuten näen, ongelmana ei ole muotin valmistaminen vaan miten teet varsinaisen kopion muotissa. Jos sinulla on kaksi muottipuoliskoa, valutekniikan on oltava jotain sellaista, että aloitat muovin levittämisen toisessa muottipuoliskossa, täytät sen kuidulla ja liiiian paljon polyesterillä, asetat toisen muottipuoliskon päälle ja sitten puristat puoliskot yhteen puristaen ylimääräisen polyesterin sauman kautta? Luulen, että on todella vaikeaa tasapainottaa kuidun ja polyesterin määrää niin, että se täyttää toisen muottipuoliskon suunnilleen optimaalisesti. Jotta saisit maksimaalisen lujuuden valmiissa siivessä, sinun pitäisi periaatteessa olla niin paljon lasikuitua kuin mahdollista ja niin vähän polyesteriä kuin mahdollista, koska polyesteri itsessään on hauras ellei sitä vahvisteta kuidulla. Erityisesti ulomman kerroksen tulisi olla polyesteriin liotettua kuitua eikä kerros vahvistamatonta polyesteriä. Juuri tämä yksityiskohta voi olla vaikea saada aikaan tällä tekniikalla.
Jos minä tekisin tämän, asettaisin sopivan kerroksen kuitua ja polyesteriä yhteen muottipuoliskoon. Sitten asettaisin siiven muodossa olevan välimateriaalin/ytimen, mutta luonnollisesti pienennettynä. Sen päälle asettaisin lisää kuitua ja polyesteriä ja puristaisin kaiken yhteen. Olisin myös varautunut tekemään tämän muutaman kerran, ennen kuin saan oikean määrän kuitua ja polyesteriä.
Seuraava kysymysmerkki: Tuleeko siivestä tarpeeksi vahva? Onko polyesterimuovi oikea materiaali? Kirjoitat, että siipi on 15 mm paksu, ja se on varmaan jonkin verran puolen metrin leveä tai niin? Rehellisesti sanottuna olen hieman epävarma siitä, että kyseinen lasikuiturakenne kestää, mitä oletan olevan melko suuret rasitukset. Mutta se on vain arvaus, joka perustuu vähäiseen kokemukseeni veneiden muovauksesta... Onko hiilikuitu vaihtoehto? Siitä en tiedä mitään...
Niiden paksuuksien kanssa, joista puhut (2 mm), polyesteri ja lasikuitu eivät kestä. Sinun täytyy käyttää epoksia ja hiilikuitua sen sijaan.
En nyt tiedä tarkalleen, kuinka suuria osat ovat, mutta ne eivät näytä kovin suurilta, joten olen melko varma, että on käytetty juuri epoksia/hiilikuitua, ja muotin sekä niin kutsutun vakuumi-infuusion avulla on rakennettu siipi.
Tässä on esimerkki tästä, ja kuten näet, se ei ole erityisen vaikeaa ja voidaan tehdä melko yksinkertaisilla välineillä. Tämä on tavallinen tapa tehdä asioita auto- ja veneteollisuudessa.
Miten aiot saada oikean profiilin ja muodon siipeen käsityötekniikoilla?
Johannes Carlssom ehdotti tätä tapaa ketjun alussa.
Jos aiot laminoida ydinmateriaalin päälle, se on helpompi muotoilla käyttämällä balsa- tai pu-vaahdoa vanerin sijaan.
Ahh, en ehkä täysin ymmärtänyt Johanneksen vinkkiä aiemmassa viestissä. Pu-vaahto tuntuu olevan helppo työstää. Olisin kiitollinen, jos joku voisi linkittää mistä voi ostaa pu-vaahtoa, joka toimii ja kestää polyesteriä tai mahdollisesti epoksia.
On olemassa jotain, jota kutsutaan nimellä Divinycell, joka on PVC-vaahto, toimii hyvin (biltema har 20x600x1000). Tai Balsa puu, ota se mitä löydät. Veneilyliikkeissä on yleensä hyvä valikoima.
No jaa, 3-7000 kr on minun mielestäni melko monta kruunua, ylihintainen. Ei myöskään kestä kovin hyvin. Mielestäni voisi olla hauska projekti yrittää kopioida, mutta se vaikuttaa melko hankalalta.
3-7000 kr vaikuttaa hintansa arvoiselta sen jälkeen, kun olet käyttänyt rahaa ja aikaa yrittääksesi tehdä valumuotteja betonista tai muusta rojusta ja päätynyt lopulta surkeaan lopputulokseen.
Lasin/kuitukomposiitin valaminen vaatii paljon taitoa, työkaluja ja oikeita materiaaleja, joiden käyttöön tarvitsee harjoittelua saadakseen hyvän tuloksen.
Ilman aiempaa kokemusta, yrittäminen kopioida valettua esinettä, joka on saatavilla valmiina, vain siksi että se vaikuttaa kalliilta, antaa harvoin hyvän lopputuloksen.
Toisaalta, jos lähdet tekemään tätä siksi, että valmistustekniikka on mielestäsi jännittävä ja hauska, se on aivan eri asia, mutta silloin ei enää puhuta halpojen kopioiden tekemisestä, sillä halvaksi tämä ei tule.
Kokenut. Mutta tietysti meillä kaikilla on erilainen käsitys siitä, mikä on riittävän hyvä.
Aivan kuten edellinen kirjoittaja mainitsee, sinun tulisi käyttää Divinycelliä, jos tarvitset ytimen muovitukseen.
Mutta ongelmana on, että et voi saada paksuudeksi 2 mm käyttämällä menetelmää, jossa rakennetaan ydin päälle, eli eräänlainen sandwich-rakenne, koska sinulla on epoksi/polyesteri ja kuitukangas molemmilla puolilla ydin keskellä, ja se tulee olemaan huomattavasti yli 2 mm. Ja käyttää polyesteriä ja lasikuitukangasta ainoastaan näissä ohuissa kerroksissa ei todennäköisesti kestä, ilman että sinun täytyy, kuten aiemmin kirjoitin, aloittaa käyttämään hiilikuitua.
Mutta saadaksesi epoksin täyttymään hiilikuitukankaassa tarvitaan, että sen jälkeen käytät alipainetta, eli "vacuum bagging".
Ha ha, kiitos kaikista vastauksista. Näyttää siltä, että useimmat epäilevät polyesterin kestävyyttä ja että epoksi ja hiilikuitu tulisi käyttää. Koska olen tietämätön tässä asiassa mutta samalla utelias yrittämään ratkaista ongelmia, jotka ilmenevät, on erittäin hyvä, että on tällaisia foorumeita, jossa voi kysyä teiltä, jotka tiedätte, osaatte ja kokemusta omaatte. En ole vielä käyttänyt penniäkään, vaan yrittänyt luoda käsityksen siitä, onko se edes toteutettavissa minun aikani ja kustannusten puitteissa ennen kuin teen mitään. Jos teen sen kunnolla ja käytän hiilikuitua, epoksia ja tyhjiötekniikkaa, se vaatii paljon aikaa, kustannuksia ja kokemusta. Kokemusta minulta puuttuu ja riskinä on, että menetän sekä paljon aikaa että rahaa lopputulokseen, joka ei ole hyvä. Ehkä yritän tehdä polyesterimuovauksen ytimelle, mikä ei maksa niin paljon eikä ole mikään katastrofi, jos se epäonnistuu. Kiitos kaikista vastauksista
Valmiiksi kyllästetty hiilikuitu (prepreg) on luultavasti fiksuinta, jos tavoitteena on suorituskyky, sitten voi miettiä, mikä ydin kannattaa valita. Koko homma voi helposti muuttua melko edistykselliseksi :/
Se ei ole "suunnitelma", se on evä surffilaudalle.
Siis oikeastaan turha ongelma valitettavasti
Vai sanotaanko sitä paremmin luksusongelmaksi?
No joo, oikeassa olet, että se on eräänlainen evä, jonka avulla voi surffailla, mutta koko hommassa voi nähdä enemmän "suunnitelman" harrastusprojektille kuin luksusongelman Olen aloittanut pienen projektini nyt ja jos siitä tulee jotain käyttökelpoista, niin palaan ehkä kuvien kera. Ehkä minusta tulee mestari tässä, kuka tietää
Nja, oikeassa siinä mielessä, että se on eräänlainen evä, jolla voi plana, mutta asiaa voi katsoa enemmänkin harrasteprojektin "suunnitelmana" kuin I-landsproblem Olen aloittanut oman pienen projektini nyt, ja jos siitä tulee jotain käyttökelpoista, palaan ehkä kuvan kera. Ehkäpä siitä tulee taito, kuka tietää
Onneksi meillä ei vielä ole suunnitelmataloutta.
Sellaisissa ei yleensä synny mitään ilmiömäistä
Voiko profiilia jyrsiä divinycellistä tai balsa-puusta ja sitten päällystää polyesterillä ja lasikuitukankaalla? Kitata, hioa, lakata hienon pinnan saamiseksi.
Pitäisi kai saada kaikki mielenkiintoiset ominaisuudet?
Vaihtoehtoisesti 3D-tulostaa, jos on tarpeeksi suuri 3D-tulostin (porkkana sen rakentamiseen ehkä?)?
Voisiko profiilin jyrsiä divinycellistä tai balsa-puusta ja päällystää sitten polyesterillä ja lasikuitukankaalla? Tasoitus, hionta, lakkaus kauniin pinnan saavuttamiseksi.
Sen pitäisi saada kaikki kiinnostavat ominaisuudet.
Vaihtoehtoisesti 3D-tulostaa, jos käytössä on tarpeeksi suuri 3D-tulostin (kannustin rakentamiseen ehkä?)?
Luulenpa, että minun olisi vastattava ei kysymykseen...
Jos katsot joitakin TS:n ensimmäisistä viesteistä, se on erittäin ohut siipiprofiili, jonka TS haluaa tehdä ja kuten TS kirjoittaa, se on noin 2 mm ulkoreunoissa.
Divinycell-ydin olisi niin ohut, että se ei pysy kasassa, ja kankaan ja muovin lisääminen molemmille puolille johtaisi huomattavasti paksumpaan rakenteeseen, joka ei olisi riittävän kestävä.
Nyt olen leikkinyt vähän puuytimen, lasikuidun ja polyesterin kanssa. Tuloksesta ei tietenkään tullut täydellinen, mutta silti huomattavasti parempi kuin uskalsin toivoa ja uskon, että se voi toimia. Sain muotoilun ja profiilin hyvin kohdalleen, kaarevuus oli noin 5 mm enemmän kuin alkuperäisessä, mutta se on varmaan ok. Liitän mukaan vähän kuvia
Vi vill skicka notiser för ämnen du bevakar och händelser som berör dig.
