Hei, ajattelin kysyä talosta, joka on rakennettu -72, ja joka seisoo laattaperustalla sekä korotetulla lattialla (en tiedä onko yli-eristetty). Onko näissä lattioissa AINA vikaa? Kun lukee netistä, siellä on tuomiopäivän artikkeleita koko ajan.
Kävin katsomassa tätä taloa ja se on todella hieno, vaikka sitä on remontoitu hyvin vähän rakentamisensa jälkeen. Anticimex on tehnyt tarkastuksen ja märkätilat sekä yläpohja ovat todella hyviä kosteuden suhteen. Mutta sitten tulee lattian rakenne. Olen ollut talossa 3 eri kertaa kuukauden aikana enkä ole missään vaiheessa haistanut mitään pahaa hajua tai nähnyt merkkejä kosteusvauriosta. Myöskään tarkastaja ei huomannut mitään.
Joten kysymys on, kärsivätkö nämä talot aina kosteudesta vai eivätkö? Minusta tuntuu, että jos talo on seissyt 45 vuotta ja siinä pitäisi olla kosteusongelmia, niiden olisi jo pitänyt tulla esiin hajun tai näkyvien merkkien kautta, vai olenko väärässä?
Toinen kysymys. Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta ja onko asennettu alipaineventilaatio, ja mitä se siinä tapauksessa maksoi?
Kävin katsomassa tätä taloa ja se on todella hieno, vaikka sitä on remontoitu hyvin vähän rakentamisensa jälkeen. Anticimex on tehnyt tarkastuksen ja märkätilat sekä yläpohja ovat todella hyviä kosteuden suhteen. Mutta sitten tulee lattian rakenne. Olen ollut talossa 3 eri kertaa kuukauden aikana enkä ole missään vaiheessa haistanut mitään pahaa hajua tai nähnyt merkkejä kosteusvauriosta. Myöskään tarkastaja ei huomannut mitään.
Joten kysymys on, kärsivätkö nämä talot aina kosteudesta vai eivätkö? Minusta tuntuu, että jos talo on seissyt 45 vuotta ja siinä pitäisi olla kosteusongelmia, niiden olisi jo pitänyt tulla esiin hajun tai näkyvien merkkien kautta, vai olenko väärässä?
Toinen kysymys. Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta ja onko asennettu alipaineventilaatio, ja mitä se siinä tapauksessa maksoi?
Jäsen
· Blekinge
· 10 117 viestiä
Mistä puhut, on talo, jossa on eristämätön betonilaatta maassa. Voidaan sanoa, että se on riskirakenne, jos ei ole tietoinen siitä, miten se on rakennettu. Pääongelma on, että lämpimän sisäilman vesihöyry voi tiivistyä betoniin ja edistää sitä, että betonissa on aina hieman kosteutta. Jos tätä ei oteta huomioon, ongelmia syntyy helposti. Nykyään nämä edellytykset ovat hyvin tunnettuja, eikä oikeastaan ole syytä jättää ostamatta. Sen pitäisi kuitenkin näkyä hinnassa.
Asun itse sellaisessa talossa vuodelta 74. Laatta seisoo hiekkapedillä, sitten on eristetty laattaan styroxilla tai jollain. Ainakin mitä olen saanut selville, kun purin seinät yhdessä huoneessa, silloin pystyi tuntemaan laattaan asti. Muut talon osat on laitettu lattialevyä kaiken eristyksen päälle. Ennen kuin muutimme sisään, tarkastaja porasi reiän yhteen paikkaan tarkistaakseen. Kaikki oli kuivaa. Mielestäni riski on liioiteltu, mutta menetelmä ei ehkä ole optimaalinen, joten väärälle maaperälle rakennettuna se voi aiheuttaa ongelmia. 70-luvulla ei varmaankaan otettu huomioon niin paljon, vaan rakennettiin taloja vähän sinne sun tänne, koska oli pakko rakentaa.
Hei, jos vain hypoteettisesti ei ole mitään ongelmaa, mitä olen tuntenut/nähnyt, vaan on hyvä tasapaino kosteuden/ilmanvaihdon välillä. Onko silloin riski, että tämä tuhoutuu poraamalla reikiä lattiaan kosteuden mittaamiseksi?J justusandersson sanoi:
On pyrittävä palauttamaan tila rei'ityksen jälkeen niin hyvin kuin mahdollista. Mutta teoriassa on toki olemassa pieni riski. Mutta siinä tapauksessa se oli luultavasti jo ennen hyvin lähellä rajaa.
Mutta 70-luvun laatat maassa, tämä riskirakenne, eivät aiheuta ongelmia kaikille laatoille. Yleisesti ottaen ne, jotka ovat kuivalle hienolle maalle, pärjäävät melko hyvin. Mutta 70-luvulla tapahtui kaksi asiaa: alettiin rakentaa kellarittomia taloja tällä rakenteella huomattavasti laajemmin kuin aiemmin, ja samalla hyvä kuiva rakennuskelpoinen maa muuttui selvästi niukemmaksi, ja alettiin rakentaa asuinalueita vanhoille pelloille jne., toisin sanoen alempana sijaitsevalle maalle, missä oli paljon maata ja savea. Tämä johti siihen, että tällaisina aikoina syntyi melko paljon ongelmataloja.
Mutta 70-luvun laatat maassa, tämä riskirakenne, eivät aiheuta ongelmia kaikille laatoille. Yleisesti ottaen ne, jotka ovat kuivalle hienolle maalle, pärjäävät melko hyvin. Mutta 70-luvulla tapahtui kaksi asiaa: alettiin rakentaa kellarittomia taloja tällä rakenteella huomattavasti laajemmin kuin aiemmin, ja samalla hyvä kuiva rakennuskelpoinen maa muuttui selvästi niukemmaksi, ja alettiin rakentaa asuinalueita vanhoille pelloille jne., toisin sanoen alempana sijaitsevalle maalle, missä oli paljon maata ja savea. Tämä johti siihen, että tällaisina aikoina syntyi melko paljon ongelmataloja.
Jäsen
· Blekinge
· 10 117 viestiä
Ei. Kosteus ei ole henki pullossa vaan noudattaa fysiikan lakeja. Kosteudella on kolme olomuotoa (kuten muullakin aineella), kiinteä muoto = jää, nestemäinen = vesi (ja vesipisarat), kaasumainen = vesihöyry. Jään sulamiseen ja veden muuttumiseen vesihöyryksi tarvitaan lämpöä. Eristämättömässä betonilaatassa oleva kosteus on nestemäistä ja voi vaikuttaa vain orgaaniseen aineeseen, johon se on kosketuksissa. Tietenkin porareiät pitäisi tukkia.
Jäsen
· Blekinge
· 10 117 viestiä
70-luvun alkupuolen talot rakennettiin usein osana niin kutsuttua miljonprogrammetia, 1965-75. Talojen muotoilu oli valtion voimakkaasti ohjaamaa edullisten korkotuettujen lainojen kautta. Näitä hallinnoi Bostadsstyrelsen, joka antoi yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, miten tuli rakentaa, mikä johti siihen, mitä silloin kutsuttiin lainaarkkitehtuuriksi. Kantava ajatus oli, että kaikki piti tehdä mahdollisimman halvalla. En muista, kuulusivatko eristämättömät laatat edellytyksiin, mutta sitä voi epäillä.