Hei,
1970-luvun paritalo rinnetasoineen, rakennettu aikakauden menetelmällä sisäpuolisella eristyksellä seinää ja laattaa vasten, vaatii hieman huolenpitoa lähes 40 vuoden varastoinnin jälkeen.
Rakennusmenetelmästä huolimatta talo on selvinnyt melko hyvin vuosien varrella. Lähes uskomatonta, että suljettujen sääntöjen takana oleva diffuusiosulku liimattuna täytetyn betoniseinän vasten on selvinnyt täysin ilman vaurioita kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Nyt asiaan. Suurempi osa päädystä on betoniseinä, jossa noin 6 metriä on täysin päivällä, vain pieni osa maan alla. Seinä koostuu 15 cm paikalleen valetusta betonista (ts. jäätävä) sisäpuolisella eristyksellä 95 mm puutukipuiden välissä, sen jälkeen diffuusiosulku ja kipsi. Yhdessä makuuhuoneessa tämä seinä on täysin päivän puolella yhdeltä sivulta, ja kun lattialista poistettiin, paljastui paha haju sokkelista betoniseinää vasten. Tämä eristys sekä tukipuut ja sokkeli on poistettava.
Kysymykseni koskee sopivaa toimenpidettä seinän palauttamiseksi. Ulkopuolinen eristys ei valitettavasti ole mahdollista tässä osassa.
Taitava kirvesmieheni ja talotohtorini määräävät ulkopuolelta sisälle päin: betoniseinä, ilmarako 25 mm, 70 mm solumuovia 70 mm metallikehyksen välissä, diffuusiosulku ja kipsi. Ilmarakoa ei tuuleteta. Mahdollinen kosteus imeytyy betonilaattaan tai -seinään, ja ilma liikkuu aina jonkin verran talon rakenteen vuoksi.
Ajattelin: betoniseinä, 40-50 mm solumuovia tiiviisti betoniseinää vasten, toinen solumuovikerros 45 mm metallikehyksen välissä, diffuusiosulku, kipsi. Katso esim. Finjan klimatvägg ilman ilmarakoa:
http://finja.se/App_Resource/Page/file/prefab/pdf/sv/7001.pdf#view=fit
Taivun kyllä kirvesmiehen ehdotuksen puolelle. Mitä mieltä on tämän erinomaisen foorumin yhteinen asiantuntemus?
Kiitollinen vastauksista
