Hei taas.
Kuten lankarubriikki vihjaa.
Olen pohtinut tiettyjä asioita viime kuukausina, liittyen rakentamistekniikkaan, sillä miten päin tahansa kääntelee, niin usein sanotaan: Jo, mutta se on hyväksytty tehdä näin.
Kun aloitin, olin uusilla työmailla, joissa meidän piti laittaa muovia sekä sisä- että ulkopuolelle energiansäästösyistä, olettaisin, näillä talovalmistajilla oli myös puristetusta masoniitista tehtyjä lattiajalkoja, jotka ovat/olivat hyväksyttyjä. Kamilenski muistutti minua yksivaihetiivistetyistä julkisivuista, niidenkin kohdalla olen raapinut päätäni.
Ennen kuin aloitin, asbesti oli ehdottomasti parasta mitä voit olla.:S
Myös muutamissa paikoissa viimeisen viiden vuoden aikana olemme rakentaneet puupalkkilattioita muoviin, koska lattialämmitysvalmistaja vaati muovia alle ja parkettivalmistaja muovia alle, jotta lattioihin ei tulisi värjäytymiä.
Mutta miten vaan, katso tätä ketjua esimerkiksi:
http://www.aftonbladet.se/bostadinredning/article136357.ab?service=print
Myös tätä: http://www.fokus.se/2010/03/darfor-rasar-taken/
Kyllä lista voi olla pitkä.
Onhan se totta, että kyseessä on myös paljon rakennusvirheitä, mutta suurin osa näistä virheistä johtuu mielestäni siitä, että ne on laskettu ja hyväksytty. Henkilökohtaisesti olen huono kertomaan miksi tiettyjä vaiheita tehdään kuten ne tehdään. "Opettajani" oli vanha isäni, silloin se saattoi kuulostaa tältä.
Hän: Laita tupla kaksi kertaa ysi sinne.
Minä: Eikö kannattaisi ottaa tupla kaksi kertaa seiska (oli lähempänä käsillä)
Hän: Ei.
Minä: Miksi ei?
Hän: Se ei kestä.
Minä: Miksi ei?
Hän: Mutta, perhana se ei kestä. (hieman ärtyneenä)
Näin opin kestävyyslaskennan jänneväleille.
Koputan puuta, mutta mikään niistä, mitä olen rakentanut ilman piirustuksia, ei ole romahtanut alas.:O
Aiemmassa ketjussa keskusteltiin muovin sijoittamisesta kolmasosa sisään, mikä minusta kuulostaa uudelta kokeilulta, siinä joku ketjussa oli sitä mieltä, että monet ovat sitä mieltä, mutta harvat tietävät. Voin yhtyä siihen, sillä kirjoitin vain mitä ajattelin.
Kylpyhuoneista on tulossa todella hyvää laatua, mutta kuka tietää, ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluttua se kuulostaa tältä.
Martin Timell: Mutta hyvänen aika, ovatko he laittaneet kalvon seinille, ojojoj kuinka karsinogeenista se onkaan, Ei muuta kuin paikalle saneerausfirma, joka on erikoistunut näihin vanhoihin kalvoihin.
Mutta kuten sanottu, ilman että teen tästä ketjusta liian pitkän.
Luotammeko liian sokeasti niihin, jotka osaavat?
Kuten lankarubriikki vihjaa.
Olen pohtinut tiettyjä asioita viime kuukausina, liittyen rakentamistekniikkaan, sillä miten päin tahansa kääntelee, niin usein sanotaan: Jo, mutta se on hyväksytty tehdä näin.
Kun aloitin, olin uusilla työmailla, joissa meidän piti laittaa muovia sekä sisä- että ulkopuolelle energiansäästösyistä, olettaisin, näillä talovalmistajilla oli myös puristetusta masoniitista tehtyjä lattiajalkoja, jotka ovat/olivat hyväksyttyjä. Kamilenski muistutti minua yksivaihetiivistetyistä julkisivuista, niidenkin kohdalla olen raapinut päätäni.
Ennen kuin aloitin, asbesti oli ehdottomasti parasta mitä voit olla.:S
Myös muutamissa paikoissa viimeisen viiden vuoden aikana olemme rakentaneet puupalkkilattioita muoviin, koska lattialämmitysvalmistaja vaati muovia alle ja parkettivalmistaja muovia alle, jotta lattioihin ei tulisi värjäytymiä.
Mutta miten vaan, katso tätä ketjua esimerkiksi:
http://www.aftonbladet.se/bostadinredning/article136357.ab?service=print
Myös tätä: http://www.fokus.se/2010/03/darfor-rasar-taken/
Kyllä lista voi olla pitkä.
Onhan se totta, että kyseessä on myös paljon rakennusvirheitä, mutta suurin osa näistä virheistä johtuu mielestäni siitä, että ne on laskettu ja hyväksytty. Henkilökohtaisesti olen huono kertomaan miksi tiettyjä vaiheita tehdään kuten ne tehdään. "Opettajani" oli vanha isäni, silloin se saattoi kuulostaa tältä.
Hän: Laita tupla kaksi kertaa ysi sinne.
Minä: Eikö kannattaisi ottaa tupla kaksi kertaa seiska (oli lähempänä käsillä)
Hän: Ei.
Minä: Miksi ei?
Hän: Se ei kestä.
Minä: Miksi ei?
Hän: Mutta, perhana se ei kestä. (hieman ärtyneenä)
Näin opin kestävyyslaskennan jänneväleille.
Koputan puuta, mutta mikään niistä, mitä olen rakentanut ilman piirustuksia, ei ole romahtanut alas.:O
Aiemmassa ketjussa keskusteltiin muovin sijoittamisesta kolmasosa sisään, mikä minusta kuulostaa uudelta kokeilulta, siinä joku ketjussa oli sitä mieltä, että monet ovat sitä mieltä, mutta harvat tietävät. Voin yhtyä siihen, sillä kirjoitin vain mitä ajattelin.
Kylpyhuoneista on tulossa todella hyvää laatua, mutta kuka tietää, ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluttua se kuulostaa tältä.
Martin Timell: Mutta hyvänen aika, ovatko he laittaneet kalvon seinille, ojojoj kuinka karsinogeenista se onkaan, Ei muuta kuin paikalle saneerausfirma, joka on erikoistunut näihin vanhoihin kalvoihin.
Mutta kuten sanottu, ilman että teen tästä ketjusta liian pitkän.
Luotammeko liian sokeasti niihin, jotka osaavat?
Minulla on rehellisesti sanottuna vähän vaikea nähdä, mihin haluat päästä.
"Luotammeko liian sokeasti niihin, jotka osaavat?" -Pitäisikö meidän sen sijaan luottaa niihin, jotka osaavat vähemmän?
Eterniitti oli erittäin hyvä materiaali, kunnes saatiin parempaa tietoa pölyn vaarallisista ominaisuuksista. Helppo sanoa jälkikäteen, että se oli huono idea.
Että jotain vastaavaa tapahtuisi kylpyhuoneiden vesieristeiden kanssa, on minun vaikea nähdä. Mahdollisuus on olemassa, mutta nykyään on paljon enemmän valvontaa ja tutkimusta emissioiden ja materiaalien suhteen.
Se, mitä isäsi opetti sinulle, ei ollut ehdottomasti mikään lujuuslaskenta. Se oli kokemusperäisiä arvoja ja turvallisuutta ylimitoituksen kautta.
Tämä toimii erinomaisesti, kunnes rakennetaan jotain, jossa on monimutkaisempi voimien tasapaino. Esimerkiksi jatkuvuutta sisältävät palkit ja miten tämä vaikuttaa tukikuormiin.
Monissa tapauksissa, joissa on ollut ongelmia, tämä usein johtuu taloudesta. 7' naula on halvempi kuin 9'.
"Luotammeko liian sokeasti niihin, jotka osaavat?" -Pitäisikö meidän sen sijaan luottaa niihin, jotka osaavat vähemmän?
Eterniitti oli erittäin hyvä materiaali, kunnes saatiin parempaa tietoa pölyn vaarallisista ominaisuuksista. Helppo sanoa jälkikäteen, että se oli huono idea.
Että jotain vastaavaa tapahtuisi kylpyhuoneiden vesieristeiden kanssa, on minun vaikea nähdä. Mahdollisuus on olemassa, mutta nykyään on paljon enemmän valvontaa ja tutkimusta emissioiden ja materiaalien suhteen.
Se, mitä isäsi opetti sinulle, ei ollut ehdottomasti mikään lujuuslaskenta. Se oli kokemusperäisiä arvoja ja turvallisuutta ylimitoituksen kautta.
Tämä toimii erinomaisesti, kunnes rakennetaan jotain, jossa on monimutkaisempi voimien tasapaino. Esimerkiksi jatkuvuutta sisältävät palkit ja miten tämä vaikuttaa tukikuormiin.
Monissa tapauksissa, joissa on ollut ongelmia, tämä usein johtuu taloudesta. 7' naula on halvempi kuin 9'.
En minäkään usko, että kylpyammeissa tulee olemaan ongelmia tulevaisuudessa, ehkä hieman abstrakti esimerkki liian suurelle kysymykselle.Krawk sanoi:
Mutta tuntuu siltä, että monet talot "siellä ulkona" ovat kokeiluja. Näyttää siltä, että tutkimusta tehdään usein kiinteistönomistajan kustannuksella, paljonkin sen takia, että rakennetaan mahdollisimman halvalla monta kertaa.
Lujuus kunniaan, ei se antanut muuta kuin tiedon, mikä kestää ja ehkä kestää, tänään tiedän enemmän, mutta en niin, että voisin puhua laskentojen kanssa, työskentelin jonkin aikaa teräs- ja betonirakenteiden parissa, joten seurasin vain piirustuksia ja totta kai tarvitaan rakennusinsinöörejä ja arkkitehtejä, se ei ollut tarkoitetttu erityisesti siihen suuntaan, mitä ihmettelin.
Kyllä, ehkä liian suuri kysymys, koska se kattaa kaikki, jotka ovat tehneet laskelman jostakin.
Jos kysyisi asiaa näin sen sijaan.
Tutkitaanko liikaa kiinteistöissä "todellisessa elämässä"? Jos sama tyyppinen tutkimus olisi käynnissä autoteollisuudessa, uskon, että autoteollisuuden tiliin olisi tullut useita elämiä.
Vastaisin sekä että.
Nykyään rakennetaan huomattavasti pienemmillä toleransseilla. Eli rakenteissa ei ole mitään marginaalia pienille virheille.
Jos katsotaan mummon taloa, ei käytetty 2X6" lattiaparruja. Käytettiin vanhoista puista sahattuja hirsiä ja tasattiin yläpuolelta. Ne ovat takuulla overkill, mutta kestävät riippumatta siitä, mitä niiden päälle asetetaan. Samoin kellari. Ei lattia ole täysin kuiva tai kosteudenkestävä, mutta sillä ei ole väliä, koska seinät ovat massiivisia kivia niin korkealle, että siellä missä puu alkaa, siellä on kuivaa.
Nykyään rakennetaan huomattavasti pienemmillä toleransseilla. Eli rakenteissa ei ole mitään marginaalia pienille virheille.
Jos katsotaan mummon taloa, ei käytetty 2X6" lattiaparruja. Käytettiin vanhoista puista sahattuja hirsiä ja tasattiin yläpuolelta. Ne ovat takuulla overkill, mutta kestävät riippumatta siitä, mitä niiden päälle asetetaan. Samoin kellari. Ei lattia ole täysin kuiva tai kosteudenkestävä, mutta sillä ei ole väliä, koska seinät ovat massiivisia kivia niin korkealle, että siellä missä puu alkaa, siellä on kuivaa.
Joitakin ongelmia:
1) Ei ole tarpeeksi aikaa testata uusia tekniikoita ja materiaaleja kunnolla. Esimerkiksi 50 vuoden muodonmuutos solumuovilla on laskettu huomattavasti lyhyemmistä testeistä. Isoäidin talon hirret eivät olleet valittu siksi, että "ne oli hyväksytty", vaan koska niitä oli aina käytetty ja ne kestivät todistetusti pitkään.
2) Rakennusasiantuntijat saavat koulutuksensa uusista materiaaleista ja tekniikoista niiden myyjiltä. (Näinhän se toimii usein kaikessa elektroniikkakehittäjistä lääkäreihin.)
Henkilökohtaisesti luotan enemmän rakentajiin, jotka viittaavat kokemukseen kuin rakentajiin, jotka jatkuvasti viittaavat alan organisaatioihin x, hyväksyntään y ja kaksipäiväiseen kurssiin z... Viitaten alkuperäiseen kirjoitukseen, minulla on epämiellyttävä tunne siitä, että 2-tuumainen-9 ei ole enää yhtä vahva.
1) Ei ole tarpeeksi aikaa testata uusia tekniikoita ja materiaaleja kunnolla. Esimerkiksi 50 vuoden muodonmuutos solumuovilla on laskettu huomattavasti lyhyemmistä testeistä. Isoäidin talon hirret eivät olleet valittu siksi, että "ne oli hyväksytty", vaan koska niitä oli aina käytetty ja ne kestivät todistetusti pitkään.
2) Rakennusasiantuntijat saavat koulutuksensa uusista materiaaleista ja tekniikoista niiden myyjiltä. (Näinhän se toimii usein kaikessa elektroniikkakehittäjistä lääkäreihin.)
Henkilökohtaisesti luotan enemmän rakentajiin, jotka viittaavat kokemukseen kuin rakentajiin, jotka jatkuvasti viittaavat alan organisaatioihin x, hyväksyntään y ja kaksipäiväiseen kurssiin z... Viitaten alkuperäiseen kirjoitukseen, minulla on epämiellyttävä tunne siitä, että 2-tuumainen-9 ei ole enää yhtä vahva.