Mietin muutaman kuusen kaatamista ja sahaamista parruiksi tulevaa autotallirakennusta varten. Mutta epäilen, että puutavaran kuivaaminen ei ole kovin helppoa. Käsittääkseni sen ei saa kuivua liian nopeasti, muuten se halkeilee. Miten olisi parasta menetellä? Epäilen, että kuori pitäisi poistaa ensin, mutta sitten? Kylmä tai lämmin ulkona/sisällä? Ja kuinka pitkä aika on otettava huomioon?
 
Sahaan ennen kuin kuivatan siis?

Heinäkuun loppu, olisiko se liian myöhäistä vuodessa? Ja antaa niiden olla touko-kesäkuuhun ensi vuonna?
 
Leif... sanoi:
Barka av behöver du inte göra. Ta ner träden, såga upp i de dimensioner du vill ha, addera några % i krympmån. Lägg upp luftigt med 25mm strö mellan lagren, lägg hellre smalt och högt än lågt och brett (för att få tryck på brädorna så de inte kroknar under torken). Lägg inte upp mot en solvägg. Lägg på något mot regn, dock fortfarande luftigt. Vänta inte till för sent på sommaren/hösten, hög luftfuktighet kan ge mögel.

Räkna med sprickor i ändorna, sågas bort senare. Kan eventuellt minimeras genom att måla ändorna på stocken innan sågning med någon täckande tät färg, har dock inte provat detta.  

Jag är ingen expert, men så gör jag.  
en ole myöskään mikään asiantuntija mutta Eikö puu kuivu päätypinnan kautta? Tiedän, että näin on polttopuun kanssa; mitä lyhyempiä paloja, sitä nopeammin ne kuivuvat. täytyyhän tämä olla todella pitkä prosessi, jos peittää pinnat.
 
Monia arvokkaita vinkkejä täällä, kiitän nöyrimmin
 
Milkshaken
hei..... Kaikki tietävät, että nurmikko täytyy leikata 2 kertaa viikossa ja että puu kuivuu nopeimmin ENNEN JUHANNUSTA.... näin on... jos haluat laatupuutavaraa, se tulee sahata Huhtikuussa,,, sitten ilmakuivata läpi, Pinoaminen... jotta sitten käytetään aiottuun tarkoitukseen.....
 
Hei, en ole koskaan ehtinyt valmiiksi polttopuiden kanssa ennen juhannusta, mutta ne ovat lämmittäneet hyvin koko talven siitä huolimatta ;D
 
Eikö puut pitäisi mieluiten hakata myös talvella, jotta ne sisältäisivät mahdollisimman vähän mahlaa jo kuivauksen alkaessa?
 
V.N. sanoi:
Laattoja ei kuitenkaan koskaan saa kuivata, koska kuivumishalkeamat on vältettävä.
Siksi sahalaitoksilla kastellaan pölkyt.
Kuivumishalkeamat syntyvät puutavarakuivurissa, jos puutavara kuivuu liian nopeasti.

Sahaamaton tukki halkeaa enintään muutaman senttimetrin päästä.
Kastellaan osittain hyönteisten pitämiseksi poissa ja osittain puutavaran kuivumisen estämiseksi.
Ongelma, joka syntyy, kun puu alkaa kuivua, on se, että on mahdotonta osua oikeisiin mitoihin sahauksen yhteydessä.

Kun puutavaraa sahataan, on lisättävä muutamia millimetrejä "kuivumisvara", eli kompensoidaan puutavaran kutistuminen kuivatuksessa.
Jos sahattu puutavara on jo kuivaa, se ei lainkaan kutistu odotetulla tavalla, ja mitat menevät täysin pieleen kuivatulla puutavaralla.
Käytännössä yleensä käy niin, että pitkään ollut tukki (esim. myrskytuho) alkaa kuivua mantelin pinnasta sisäänpäin, ja sillä on siten vaihteleva kosteuspitoisuus. Kun tämä sitten sahataan, myös kutistuminen on vaihtelevaa...
Lankut ovat usein kiilamaisia sekä leveydeltään että paksuudeltaan vaihtelevia. Lauta, jonka tulisi olla 25 mm, voi olla juuri 25 mm yhdessä päässä mutta jopa 28-29 mm toisessa päässä..
Siitä tulee siis täysin käyttökelvoton, jos on tarkka...

Märkäsprickor kohdalla salaisuus on sahata märän suuntaisesti. Jos se epäonnistuu, saadaan käytännössä aina halkeama märän kohdalta ulos.
 
Klikkaa tästä vastataksesi
Vi vill skicka notiser för ämnen du bevakar och händelser som berör dig.