Hei,
olen googlannut ja lukenut eri foorumeilta useiden päivien ajan löytämättä vastausta kysymykseeni.
Se, mitä ihmettelen, on asuinrakennuksen betonilaatan kantavuus. Tästä on monia ketjuja, ja uusia ilmestyy jatkuvasti. Useimmilla on kuitenkin samanlaisia kysymyksiä, ja olen saanut selville, että 200 kg per neliömetri on voimassa.
Mutta mistä tämä 200 kg per neliömetri lasketaan? Esimerkiksi jos verrataan 1950-luvun taloja 2000-lukuun, niin rakennustapa on hieman erilainen.
Moderneja asuntoja rakennetaan yleensä valmiilla elementeillä, jotka ovat esijännitettyjä, ja joiden päälle tasoitetaan muutama senttimetri lattiapinnan tasaisen alustan saamiseksi.
1950-luvulla rakennetut talot valettiin paikan päällä, ja tasaisen lattian saavuttamiseksi (ja äänieristäytymisen vuoksi naapureihin?) levitettiin useita kuutioita hiekkaa tai käytettiin kevyempää täytemateriaalia, minkä jälkeen päälle lisättiin vielä yksi betonikerros, joka itsessään ei ole kantava.
Minun käsitykseni mukaan 50-luvun talojen lattiat ovat alun perin enemmän kuormitettuja, mikä tarkoittaisi, että nämä 200 kg per neliömetri eivät päde. Vai onko rakenteessa otettu huomioon, että sen tulee kestää useita kuutioita hiekkaa/betonia, jotta se sitten kestäisi 200 kg lisää per neliömetri hyötykuormana (ihmiset ja huonekalut)?
Vai onko vanhemmissa taloissa yksinkertaisesti vähemmän kuormitusmahdollisuuksia verrattuna uusiin, jotka rakennetaan? Mitä tapahtuu, kun vanhoja asuntoja tasoitellaan uusien lattioiden asentamiseksi, onko silloin poistettu mahdollisuus juhlia joulua sukulaisten kanssa, kun puolet henkilöiden painosta on korvattu tasoitteen painolla?
olen googlannut ja lukenut eri foorumeilta useiden päivien ajan löytämättä vastausta kysymykseeni.
Se, mitä ihmettelen, on asuinrakennuksen betonilaatan kantavuus. Tästä on monia ketjuja, ja uusia ilmestyy jatkuvasti. Useimmilla on kuitenkin samanlaisia kysymyksiä, ja olen saanut selville, että 200 kg per neliömetri on voimassa.
Mutta mistä tämä 200 kg per neliömetri lasketaan? Esimerkiksi jos verrataan 1950-luvun taloja 2000-lukuun, niin rakennustapa on hieman erilainen.
Moderneja asuntoja rakennetaan yleensä valmiilla elementeillä, jotka ovat esijännitettyjä, ja joiden päälle tasoitetaan muutama senttimetri lattiapinnan tasaisen alustan saamiseksi.
1950-luvulla rakennetut talot valettiin paikan päällä, ja tasaisen lattian saavuttamiseksi (ja äänieristäytymisen vuoksi naapureihin?) levitettiin useita kuutioita hiekkaa tai käytettiin kevyempää täytemateriaalia, minkä jälkeen päälle lisättiin vielä yksi betonikerros, joka itsessään ei ole kantava.
Minun käsitykseni mukaan 50-luvun talojen lattiat ovat alun perin enemmän kuormitettuja, mikä tarkoittaisi, että nämä 200 kg per neliömetri eivät päde. Vai onko rakenteessa otettu huomioon, että sen tulee kestää useita kuutioita hiekkaa/betonia, jotta se sitten kestäisi 200 kg lisää per neliömetri hyötykuormana (ihmiset ja huonekalut)?
Vai onko vanhemmissa taloissa yksinkertaisesti vähemmän kuormitusmahdollisuuksia verrattuna uusiin, jotka rakennetaan? Mitä tapahtuu, kun vanhoja asuntoja tasoitellaan uusien lattioiden asentamiseksi, onko silloin poistettu mahdollisuus juhlia joulua sukulaisten kanssa, kun puolet henkilöiden painosta on korvattu tasoitteen painolla?
Luulen, että huolehdit turhaan, jos otat lähtökohdaksi 50-lukua ja eteenpäin, sillä mitoitus on niin perusteellinen, ettei ole mitään riskejä.
Jos esimerkiksi teet tasoitekittauksen ja asetat parkettia, lisäät ehkä 20-30 kg, ja jos kyseessä on uudisrakennus, tuo paino on laskettu mukaan mitoitukseen.
200 kg/m2 ei ole murtokuorma, vaan pelkästään raja sopivalle taipumalle.
Tähän on lisättävä, että sekä materiaalit että kuormat sisältävät turvakertoimia, jotka tekevät kuormituksen reilusti ylimitoitetuksi.
Miten olet ajatellut saavuttaa nuo kuormat?
Otetaan esimerkiksi tavallinen olohuone, 25 m2. Se kestää siis käyttörajatilassa 5000 kg, ja huonekalut saattavat painaa 1000 kg, jos sinulla on piano ja tammi-kaappi.
Tämä tarkoittaa, että henkilökuormaan jää 4000 kg, mikä tarkoittaa noin 50 henkilöä. Silloin on kunnon juhlat
) 25 m2:ssä.
Jos esimerkiksi teet tasoitekittauksen ja asetat parkettia, lisäät ehkä 20-30 kg, ja jos kyseessä on uudisrakennus, tuo paino on laskettu mukaan mitoitukseen.
200 kg/m2 ei ole murtokuorma, vaan pelkästään raja sopivalle taipumalle.
Tähän on lisättävä, että sekä materiaalit että kuormat sisältävät turvakertoimia, jotka tekevät kuormituksen reilusti ylimitoitetuksi.
Miten olet ajatellut saavuttaa nuo kuormat?
Otetaan esimerkiksi tavallinen olohuone, 25 m2. Se kestää siis käyttörajatilassa 5000 kg, ja huonekalut saattavat painaa 1000 kg, jos sinulla on piano ja tammi-kaappi.
Tämä tarkoittaa, että henkilökuormaan jää 4000 kg, mikä tarkoittaa noin 50 henkilöä. Silloin on kunnon juhlat
) 25 m2:ssä.OK, ymmärrän painon, joka lisätään tasoituksessa, mutta jos ajattelee, että siellä oli joitain kuutioita hiekkaa, joka itsessään painaa paljon, niin eikö lähtökohta ole huonompi? Ehkä ei usein tasoiteta hiekan päälle, mutta entä jos on ei-kantava betoni. Tällainen kakku 25 neliömetriä voi painaa jossain 2-4 tonnin välissä? Silloin ei olekaan niin paljon jäljellä muulle hyötykuormalle, vai olenko väärässä?larsbj sanoi:Luulen, että huolehdit turhaan, jos otat 50-luvulta eteenpäin, sillä mitoitus on niin tukeva, ettei ole mitään riskejä.
Jos esimerkiksi teet tasoitteen ja asennat parkettia, saatat lisätä 20-30 kg, ja jos kyseessä on uudisrakennus, tämä paino on laskettu mukaan mitoitukseen.
200 kg/m2 ei ole rikkolasti, vaan vain raja sopivalle taipumalle.
Lisäksi sekä materiaali- että kuormitustekijöillä on turvallisuuskertoimet, jotka tekevät siitä reilusti ylimitoitetun.
Miten ajattelit päästä tuollaisiin kuormiin?
Otetaan esimerkiksi tavallinen olohuone 25 m2. Se kestää siis käyttötarkoituksessa 5000 kg, huonekalut saattavat painaa 1000 kg, jos sinulla on piano ja tammiastia.
Tämä tarkoittaa, että henkilökuorman osalta jää 4000 kg, mikä tarkoittaa noin 50 henkilöä. Sitten onkin jo kunnon juhlat