Käyttääkö höyrysulkua vai ei? orgaaninen eristys vai mineraalivilla? Koska mielipiteet ovat niin jakautuneita, olisi hyvä käsitellä tätä aihetta niin kattavasti kuin mahdollista? Monet fyysiset teoriat aiheuttavat epäilyksiä eristämisen edessä oleville siitä, tekevätkö he oikein vai eivät. Monissa vanhoissa taloissa on eristeenä käytetty erilaisia puulastuja, kuten kutterinpurua, ilman minkäänlaista höyrysulkua, ja ne ovat toimineet hyvin useiden sukupolvien ajan ilman, että rakenne on vaurioitunut. Valitettavasti tämä eristysmenetelmä ei ole ollut optimaalinen, kun kyse on lambdasta, ja sillä on taipumus painua ajan myötä, jolloin syntyy tyhjiä tiloja ilman eristystä. Myös rakennusvirheitä on esiintynyt ja ne ovat tulleet ilmi tässäkin rakennustapauksessa, jossa useista kammioista puuttuu eristys kokonaan. Tämä rakenne on koostunut suorasta puisesta ulkovuorauksesta tuulensuojapaperin päällä puurunkoon, joka sisältää kutterinpurua, ja rungosta sisäänpäin päällystetty ponttilankuilla, jotka on verhoiltu Tretex-levyllä, maalattu ja tapetoitu. Kustannuksellisesti on suuri ero orgaanisen ja mineraalisen eristämisen välillä, ja milloin tarvitaan orgaanista vs. epäorgaanista? Suurin erona on, että mineraalieristys ei voi sitoa kosteutta, eli se ei ime imemään kosteutta vaan jättää kaiken kosteuden rakenteen käsiteltäväksi, kun taas orgaaninen imee kosteutta ja tasaa sitä niin, ettei rakenne itse tarvitse käsitellä kosteutta. Tämä tarkoittaa kuivempaa rakennetta kosteudenhallintaongelmissa. Konvektio ja diffuusio ovat kaksi tapaa, joilla kosteus pääsee rakenteeseen, mikä voidaan estää höyrysululla, kuten rakennusmuovilla. Tätä suositellaan aina yleensä mineraalivillan käytössä. Kaikki ilma sisältää kosteutta ja lämpötilan noustessa ilmassa on enemmän kosteutta. Mutta suuri ongelma on siellä, missä lämmin ilma kohtaa kylmän ja kondensoituu vedeksi. Tätä ei haluta seinärakenteeseen, vaan niin pitkälle ulos kuin mahdollista. Tästä syystä ei lopulta olisi niin merkityksellistä, mitä eristystä käytetään esimerkiksi seinärakenteessa, edellyttäen, että kastepiste saadaan rakenteen ulkopuolelle ja silloin käytetään materiaaleja, jotka voivat käsitellä kosteuden, kuten läntisen rannikon levyä, joka muodostuu mineraalivillasta ja tämän päällä ilmarako ja sitten ulkovuoraus. Voisi ajatella, että tällaisessa rakenteessa ei tarvittaisi edes höyrysulkua, koska mineraalivillalla on hyvät diffuusio-ominaisuudet ja se vapauttaa kosteutta helposti, mutta ei ole hygroskooppinen eikä siten vapauta puurakennetta kosteudesta samalla tavalla kuin orgaaninen. Kehotan kaikkia, jotka ymmärtävät tätä aihetta, antamaan vähän panosta tähän kysymykseen ja myös kattoeristeeseen ilman ilmaväliä mutta kuitenkin diffuusiolle avoimella aluskatteella verrattuna ei-diffuusiolle avoimeen. Milloin voidaan käyttää epäorgaanista vs. mineraalista tai ei? Höyrysulku vai ei? + Nykyään on saatavilla höyrysulkuja, jotka ovat enemmän tai vähemmän auki diffuusiolle, ja on helppo tehdä erehdyksiä, jotka siirtyvät seuraavalle sukupolvelle.
 
Rivitys niin ehkä joku jaksaa lukea ;-)
 
Klikkaa tästä vastataksesi
Vi vill skicka notiser för ämnen du bevakar och händelser som berör dig.