Tiedän, että on olemassa muita keskusteluja aiheesta, mutta en löydä vastauksia kysymyksiini sieltä ja haluaisin viedä useissa näistä mainitut asiat yhtenäiseen keskusteluun.
Olen kunnostamassa 1900-luvun alussa rakennettua hirsitaloa, joka on kärsinyt talosienestä. Koko talon sisäosa on purettu ja olen rakentamassa uutta rossipohjaa alusta alkaen. Olen päätynyt ratkaisuun, jossa on tarkastettava rossipohja sorptionskuivaimella talosienen vuoksi. Tarvitsen siksi tiiviin perustuksen, koska muuten sorptionskuivain kuluttaa turhaan energiaa ulkoilman tullessa sisään.
Suurin osa perustuksesta koostuu suurista luonnonkivistä koko talon ympäri, ja vain rakoja kivien välillä, joskus kiven ja alajuoksupuun välillä. Perustus on tiivistetty aiemmin useita kertoja. Vanhin tiivistys, joka osittain on suoraan alajuoksupuuta vasten, on mitä luulisin kalkkilaasti ja joskus vanha aluskatemateriaali väliin laitettuna. Tiivistys on tehty sekä alajuoksupuun sisä- että ulkopuolelle.
(kuvissa olen poistanut uloimman, joka hajoaa täysin, mutta alajuoksupuun alla on vielä kerros jäljellä)
Toinen tiivistys on tehty betonilla/sementtilaastilla ja on joko korjaus tai yritys saada kaltevuus poispäin alajuoksupuusta, kun jotkut perustuskivet ulottuvat hirsiseinän ulkopuolelle. Nämä korjaukset ovat kuitenkin usein huonokuntoisia ja joko irtoavat tai ovat liukuneet pois alajuoksusta (luoden itsestään taskuja kosteudelle).
Alajuoksupuut ovat joka tapauksessa melko hyvässä kunnossa, joissakin paikoissa hieman lahonneita alapuolelta, mutta enimmäkseen pinnallisesti (keskustelin aiemmin kirvesmiehen kanssa, joka ei uskonut alajuoksupuiden vaihtamisen olevan tarpeen, kunhan ne pysyvät kuivina, se ei ole ongelma).
Tulen tiivistämään reikäkohdat perustuskivien välillä weberin sementtilaastilla A, johon on sekoitettu vedenkestävää lisäainetta. Kysymykseni koskee kuitenkin sitä, miten tiivistää yläosa, tiivistys alajuoksun ja luonnonkiven tai alajuoksun ja sementtilaastin välinen?
Tiedän, että mielipiteet kalkista ja talosienestä vaihtelevat, mutta olen nähnyt omin silmin tässä talossa, kuinka sieni on ryöminyt kalkkilaastissa ja sen sisällä, sekä savupiipussa että alajuoksun alla. Näyttää melkein siltä, että se on syönyt kalkkilaastia. Onneksi talon noissa osissa oli laitettu aluskatemateriaali kalkkilaastin ja alajuoksupuun väliin, joten sieni ei ollut mennyt puuhun juuri siinä. Tästä syystä vastustan vahvasti kaikkien kalkkituotteiden käyttöä
Onko hölmöä, idioottimaista tai hullua yrittää poistaa kaikki vanha kalkkilaasti, joka on jäljellä? Ehkä nukkuisin yöllä hieman levollisemmin, mutta se merkitsee melko paljon työtä, ja on luultavasti vaikeaa saada kaikki poistettua.
Monissa keskusteluissa ehdotetaan joko kalkkilaastia tai savea tiivistykseen. Joskus mainitaan vain muurilaasti, ja toisinaan ehdotetaan yhdistelmää eristämisen kanssa. Savea suositellaan joskus jopa ilman aluskatemateriaalia.
Eikö olekin niin, että aluskatemateriaali ei ole koskaan negatiivista?
Jos laittaa aluskatemateriaalin, onko silloin mitään väliä, tiivistävätkö savella, kalkkilaastilla, muurilaastilla vai sementtilaastilla?
Onhan siinä kapillaarikatkokerros, joten mitä alla on, on merkityksetöntä, eikö?
Ongelmana on joskus mahdotonta saada aluskatemateriaalia tiivisteen (sen, jonka nyt valitsen) väliin, koska se on kovin ahdasta. Onko kellään hyvää ideaa miten tässä tilanteessa toimia? Onko olemassa mitään kapillaarikatkaisevaa eristämismateriaalia, jota voisi käyttää?
Täydennyksenä tiivistykseen olin ajatellut yrittää jyrsiä pelti alajuoksupuun ympärille, joka ulottuu hieman pohjakiven yläpuolelle, jotta vesi ei voi jäädä pohjakivien päälle ja valua alajuoksupuuta kohti. Vaihtoehtona, jonka olen nähnyt muiden tekevän, on irrottaa pohjakivistä niin, että ne aina kallistuvat alajuoksupuusta poispäin. Joissakin paikoissa tämä on kuitenkin käytännössä mahdotonta.
Pitäisikö yrittää pitää alajuoksupuun ympäristö mahdollisimman avoimena, ts. ei tiivistää koko alajuoksun ympäri ulko-/sisäpuolelta? Vaan varmistaa, että se on tiivis suoraan alla? Kaikki sen vuoksi, että olisi mahdollisimman ilmavaa alajuoksupuun ympärillä.
Onko kellään kokemusta pellavaeristeestä alajuoksupuun ja pohjakivien/sementtilaastin välissä? Pitäisikö sen silloin olla aluskatemateriaalin ja alajuoksupuun tai pohjakivien/sementtilaastin välillä? Tuleeko siitä todella tarpeeksi ilmatiivis kuivaimelle?
Olisiko paisuntalaasti vaihtoehto saadakseen sen tiiviimmäksi?
Saumausvaahto ei ole vaihtoehto minulle, koska vältän sitä niin pitkälle kuin mahdollista.
Olisin erittäin kiitollinen, jos aiheesta kokemusta ja/tai tietämystä omaavat voisivat vahvistaa ajatuksiani tai vielä paremmin murskata ideani ja esittää parempia ehdotuksia
Olin toivonut vastausta täällä.
Mietin myös, kuinka tiiviitä ovat Eksell ja graniittiperusta. Suositellaan käyttämään savea sisäpuolella ja hydraulista kalkkilaastia ulkopuolella.
Sama täällä. Se on erittäin hyvä kysymys, jonka hän esittää. Monia samoja ongelmia kapillaarikatkon kanssa olen minäkin kohdannut. Useat ihmiset, joille olen puhunut, sanovat, että sitä ei tarvita sokkelin ja perustuksen väliin. Otan heidän neuvonsa suurella suolan hyppysellisellä. Minun sokkelissani tiivistyy suuria määriä kosteutta, ja se on käytännössä ainoa kohta, jossa puu on lahonnut.
Mielestäni monet erittäin kevyesti huomauttavat, että talon alla pitäisi olla tuuletus. Kysynkin, ovatko nämä ihmiset ryömineet rossipohjan alle kesällä ja katsoneet, kuinka märkä se on graniitilla.
Minulla sementtipohjaiset korjaukset irtoavat graniitista. Kalkkilaasti ja savirapatus ovat pehmeämpiä ja voivat seurata pieniä liikkeitä paremmin, ja ne voidaan korjata (savirapatus erittäin helposti). Kiviperustuksessani on 100 vuotta vanha savirapatus säilynyt pohjoispuolella. Etelään on viime vuosina tiivistetty sementillä, ja kaikki on haljennut. Tein kokeilun savirappauksen kanssa viime syksynä ja sekoitin sen, miten se näytti olevan koostettu, missä se on ehjä. Erittäin rasvainen savi ja erittäin paljon sahanpurua. Nyt kaikki savi on satanut pois (eteläpuoli) ja savirapatus näyttää lastulevyltä. Harkitsen levittäväni vähän puhdasta savea ulkopinnalle.
Sama täällä. Hän esittää erittäin hyvän kysymyksen. Minulla on myös monia ongelmia kapillaarisen katkaisevan kerroksen sisällyttämisessä. Useat ihmiset, joiden kanssa olen puhunut, sanovat, että sitä ei tarvita peruspuun ja perustuksen väliin. Otan heidän neuvonsa suurella suolan ripauksella. Permäni kohdalla suuri määrä kosteutta tiivistyy ja juuri siellä puu on lahonnut.
Mielestäni monet ihmiset yksinkertaisesti huomauttavat, että talon alla tulee olla ilmanvaihto. Kysynkin, ovatko nämä ihmiset ryömineet ryömintätilaan kesällä ja nähneet, kuinka märkä graniitti on.
Minun tapauksessani sementtipohjaiset korjaukset irtoavat graniitista. Kalkkilaasti ja savilaasti ovat pehmeämpiä ja seuraavat pieniä liikkeitä paremmin, ja ne voidaan korjata (savikerros on helppo korjata). Minun kiviperustuksessani on pohjoispuolella 100 vuotta vanha savilaasti. Etelässä se on viime vuosina tiivistetty sementillä, ja se on täysin halkeillut. Tein viime syksynä testin savilaastilla ja yritin sekoittaa sen samaan koostumukseen kuin se oli ehjä. Erittäin rasvainen savi ja erittäin paljon sahanpurua. Nyt kaikki savi on huuhtoutunut pois (eteläpuoli) ja savilaasti näyttää olevan kuin lastulevy. Harkitsen levittää ulkopuolelle hieman puhdasta savea.
Hei
Olen tiivistänyt niin hyvin kuin pystyn sementtilaastilla A, lupaan palata myöhemmin kertomaan, halkeileeko se vai ei (se riippuu varmasti myös siitä, miten hyvin peruskivet ja talon puu on vuosien varrella asettunut, uudempi talo voi olla herkempi?). En koskaan saanut mitään todella hyvää suositusta saven lisäksi, mielestäni se olisi parasta, mitä olen lukenut ja kuullut. Melkein kadun, että en kokeillut sitä, mutta minulla ei ole kokemusta ja asunpaikassani on vaikea löytää sitä ilman ostamista. Olen myös käyttänyt vähän vaahdotäytettä, mutta en puuta vasten vaan peruspuupaperin alla. Olen myös yrittänyt laittaa pellavaeristettä nähdäkseni, mikä toimii ja kestää.
Ilmanvaihdosta tai sen puutteesta mielestäni perussääntö on, että sen tulisi olla kunnolla tuuletettu tai ei ollenkaan. Jos ilmanvaihtoa ei ole, täytyy kuitenkin joko olla kuivat olosuhteet tai käyttää kosteudenpoistajaa. Jos käytetään kosteudenpoistajaa, sen tulee olla mahdollisimman tiivis, muuten se on energian hukkaa (kosteudenpoistaja yrittää kuivata ulkoilmaa). Mutta ei ole olemassa oikeaa tai väärää, kaikki riippuu kaikista parametreista. Minulla on ulkorakennus, jossa on hyvin vähän ilmanvaihtoa, kostea maa ja lattiat mätänevät kokonaan. Minulla on talo, jossa on vähän ilmanvaihtoa mutta joka on kuivalla paikalla, eikä siellä ole mitään ongelmia (mitä tiedän). Sitten lattian rakenne voi varmasti vaikuttaa. Diffuusiotiiviit lattiat tai onko joku laittanut muovimaton sen päälle?
Ongelmani on, että joskus on vaikea saada sisään syllpapp tiivisteen (sen, jonka nyt valitsen) väliin, koska tila on todella ahdas. Onko jollakin hyvä idea, miten tässä voisi toimia? Onko olemassa jotain kapillaarikatkaisevaa tiivistysmateriaalia, jota voisi käyttää?
Pidän siitä, että esität kysymyksesi niin perusteellisesti!
Oletko harkinnut yksinkertaisesti nostaa hirsiä tunkilla? Silloin voit toivottavasti sekä tasoittaa yläpuoliset aukot että helposti asettaa syllpappia paikoilleen.
Hmm, olen aikeissa korjata juuri samanlaisen perusmuurin kuin sinulla. Joten, olisi mielenkiintoista tietää, onko cementbruk A selviytynyt talvesta hyvin?
Se ei kestä pitkällä aikavälillä. On tärkeää, että cementbruk ei ole puuta vasten.
Pidän siitä, että esität kysymykset niin perusteellisesti!
Oletko harkinnut yksinkertaisesti nostavasi hirret tunkilla? Silloin voit toivottavasti sekä tasoittaa ylhäältä löytyvät kuopat että laittaa helposti tilalle syllpappenin
Joo , olisin mielelläni tehnyt niin, ellei olisi ollut niin monimutkaista nostaa kolmea nurkkaa. Olen nostanut yhden nurkan, joka oli suhteellisen helppo, vaihtanut huonomman syllstockin ja tasoittanut ja laittanut syllpappenin sen alle kuten kuvailit, ja olen myös olemassa olevan hirren alla toisella puolella nurkka laittanut syllpappenia niin pitkälle kuin pääsin käsiksi. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia nostaa niin paljon, että voisi drevata alle ja laittaa uusi syllstock, ja vanhasta luonnonperustasta ei tule täysin suora, vaikka sen tasoittaisikin, joten olen joutunut joka tapauksessa drevaamaan sen jälkeenpäin, mutta kyllä se on paras tulos.
Mietin, voiko sahata puukkosahalla tai tiikerihahlolla syllin ja kiven väliin luodakseen sen raon, joka tarvitaan syllpapp:in laittamiseen... Mietin, kuinka monta sekuntia sahaamista tarvitaan ennen kuin terä on täysin loppuunkulunut.
Tiedän, että tästä aiheesta on olemassa muita keskusteluja, mutta en löydä niistä vastauksia kysymyksiini ja haluaisin jatkaa siitä, mitä niissä keskusteluissa sanotaan, yhtenäiseen keskusteluun.
Olen kunnostamassa 1900-luvun alun hirttäaloa, joka on ollut talosienen vaivaama. Talon sisätilat on purettu, ja rakennan parhaillaan uutta torppia perustuksista alkaen. Olen valinnut ratkaisuksi tarkastettavan torppipohjan sorptiodenhelpottimella talosienen vuoksi. Tarvitsen siksi tiiviin pohjan, koska sorptiodenhelpottimen muuten kuluttaa tarpeettomasti energiaa, kun ulkoilma pääsee sisään.
Suurin osa pohjasta koostuu isoista luonnonkivistä ympäriinsä, ja niissä on vain rakoja kivien välillä ja joskus kiven ja alapohjan tukin välissä. Pohja on tiivistetty aiemmin useaan otteeseen. Vanhin tiivistys, joka osittain lepää suoraan alapohjan tukin päällä, on käsittääkseni kalkkilaasti ja joskus on vanha alapohjapahvi välissä. Tiivistys on tehty sekä alapohjan tukin sisä- että ulkopuolelle.
[kuva]
[kuva]
(kuvissa olen poistanut uloimman kerroksen, joka murenee täysin, mutta alapohjan tukin alla on kerros jäljellä)
Toinen tiivistys on tehty betoni-/sementtilaastilla ja on joko korjaus tai yritys saada kaltevuus pois alapohjan tukista, kun jotkut peruskivet ulottuvat hirsiseinän ulkopuolelle. Molemmat näistä korjauksista ovat nyt kuitenkin usein huonokuntoisia ja ne joko putoavat pois tai ovat liukuneet pois alapohjasta (luovat sinänsä taskuja kosteudelle).
[kuva]
Alapohjan tukit ovat joka tapauksessa melko hyviä, joissakin paikoissa hieman lahoja alapuolelta, mutta lähinnä pinnallisesti (keskustelin aiemmin kirvesmiehen kanssa, joka ei pitänyt alapohjan tukien vaihtamista kannattavana, kunhan ne ovat kuivia, niin se ei ole ongelma.
Aion tiivistää peruskivien väliset aukot weberin sementtilaasti A:lla, johon on lisätty vedenpitävää ainetta. Mutta kysymykseni on, kuinka tehdä ylinnä, tiivistys alapohjan tukin ja luonnonkiven tai alapohjan tukin ja sementtilaastin välillä?
Tiedän, että mielipiteet eroavat toisistaan talosienestä ja kalkista, mutta olen nähnyt omilla silmilläni tässä talossa, kuinka sieni on hiipinyt pitkin ja sisällä kalkkilaastia sekä savupiipussa että alapohjan tukin alla. Näyttää melkein siltä kuin se olisi syönyt kalkkilaastia. Onneksi näillä talon osilla oli laitettu alapohjapahvi kalkkilaastin ja alapohjan tukin väliin, joten sieni ei ollut noussut juuri siellä puuhun. Siksi vastustan varsin voimakkaasti kalkkia sisältävien tuotteiden käyttöä
Onko typerää, idioottimaista tai hullua yrittää nyppiä pois kaikki jäljelle jäänyt vanha kalkkilaasti? Nukkuisin varmaan yöni rauhallisemmin, mutta se tarkoittaa melko paljon työtä, ja on luultavasti vaikeaa saada kaikki pois.
Useissa keskusteluissa ehdotetaan kalkkilaastia tai savea tiivistykseen. Joskus puhutaan vain muurauslaastista, ja joskus ehdotetaan yhdistelmää parsin kanssa. Silloin tällöin suositellaan savea myös ilman alapohjapahvia.
Eikö ole niin, että alapohjapahvi ei koskaan ole haitallista?
Jos alapohjapahvi asennetaan, onko sillä silloin mitään merkitystä, tiivistetäänkö savella, kalkkilaastilla, muurauslaastilla vai sementtilaastilla? Silloinhan on kapillaarikatkokerros, joten alla oleva materiaali on epäoleellinen.
Ongelmani on, että joskus on vaikea saada alapohjapahvia tiivisteen (sen, jonka nyt valitsen) väliin, koska on hyvin tiukkaa. Onko kenelläkään hyvää ideaa miten tässä toimia? Onko olemassa mitään kapillaarikatkova parseri, jota voisi käyttää?
Tiivistyksen täydentämiseksi ajattelin yrittää jyrsiä levy alapohjan tukin ulkopuolelle, joka ulottuu pohjakiven yläpuolelle, jotta vesi ei voi kertyä pohjakiville ja valua alapohjan tukkea kohti. Vaihtoehto, jonka olen nähnyt muiden tekevän, on lyödä irti pohjakivet niin, että ne aina kallistuvat pois alapohjan tukista. Joissakin paikoissa tämä on kuitenkin käytännössä mahdotonta.
Pitäisikö yrittää pitää alapohjan tukin ympärillä mahdollisimman avointa, eli ei tiivistää alapohjan tukin ulko- tai sisäpuolta? Vain varmistaa, että se on tiivis keskeltä alta? Kaikki tämä, jotta alapohjan tukin ympärillä olisi mahdollisimman ilmavaa.
Onko kenelläkään kokemuksia pellavaderevistä alapohjan tukin ja peruskivien/ sementtilaastin välillä? Pitäisikö sen silloin olla alapohjapahvin ja alapohjan tukin tai peruskiven/ sementtilaastin välillä? Onko se todella tarpeeksi ilmatiiivis kuivaajan kannalta?
Olisiko paisuntalaasti vaihtoehto saadaksesi se tiiviimmäksi?
En pidä uretaanivaahdosta vaihtoehtona, koska välttelen sitä niin pitkälle kuin mahdollista.
Olisin valtavan kiitollinen, jos joku, jolla on kokemusta ja/tai tietoa aiheesta, voisi tarkistaa ajatuksiani tai vielä mieluisammin murskata ideani ja esittää parempia ehdotuksia
Erittäin kiinnostavia ja hyvin muotoiltuja kysymyksiä! Olen samassa tilanteessa ja aion asentaa sorptiokuivaajan aivan liian kosteaan ryömintätilaan. Miten tulokset ovat cementin kanssa näin muutaman vuoden jälkeen? Suunnittelen tiivistäväni osan raoista sisältäpäin, mutta yritän aluksi löytää ratkaisun, joka on "peruutettavissa", jos toimenpiteet epäonnistuvat ja haluat vaihtaa suuntaa ja tuulettaa enemmän sen sijaan... Ajattelin käyttää solumuovilevyjä, jotka leikataan ja kiinnitetään uretaanivaahdolla suurempien rakojen kohdalla, jotka voidaan myöhemmin poistaa tarvittaessa. Pienemmät raot ehkä vain uretaanivaahtoa? Minulla on luonnonkivi koko muurissa, ja se on kapillaarinen vaikutus, jonka haluaa välttää maasta alapohjaan, mutta satunnaiset kohdat uretaanivaahdolla eivät voi vahingoittaa perustusta tai kiveä?
Olen tehnyt tiivistyksen savipaikkauksella. Jonkin aikaa kamppailin tervapaperin kanssa ja yritin saada sen sisään luodakseni erottavan kerroksen. Mutta se on käytännössä mahdotonta ilman talon nostamista.
Sen sijaan laitoin uhrauslevyn, tippalistan tai miksi sitä kutsutaankaan. Sitten savipaikkasin sekä sen taakse että sokkelin ja graniitin väliin. Sitten olen tiivistänyt niin paljon kuin mahdollista kivien välistä savipaikkauksella. Teoria on, että betoni on liian kovaa ja voi aiheuttaa perustuksen rikkoutumisen, kun maa jäätyy (huono vedenpoisto perustuskivien ympärillä). Savipaikkaus on pehmeämpää ja voi joustaa hieman. Eri alueille voi tehdä erilaisia saviseoksia. Paljon vahvistusta savessa tekee siitä pehmeämpää, enemmän savea tekee sen vedenkestävämmäksi. Savipaikkaus ei maksa mitään (yleensä) ja jos se sataa pois 10 vuodessa, voihan sen vain levittää uudelleen?
Taloni pohjoispuolella on tehty täsmälleen samalla tavalla savipaikkauksella, ja se on asennettu luultavasti vuonna 1902. Joten siitä lähdin.
Jos haluaa luoda kapillaarikatkokerroksen, voi todella savipaikata vaahtomuovin päälle. Se toimii erinomaisesti. Vaahtomuovi ei todellakaan kestä UV-valoa, joten savi suojaa vaahtomuovia. Olen joissakin paikoissa tiivistänyt suurten kivilohkareiden keskeltä vaahtomuovilla ja sitten savipaikannut ulkopuolelta. Se toimii hienosti eikä aiheuta suuria ongelmia, kuten jotkut rakennustutkijat väittävät. Vaahtomuovia tulee käyttää järkevästi ja kohtuudella. Usein talvisammal ja karhunsammal toimivat paremmin.
Klikkaa tästä vastataksesi
Vi vill skicka notiser för ämnen du bevakar och händelser som berör dig.
Wilmer_T sanoi: