Revetoimisen vuosi viittaa siihen, että se on voitu tehdä perinteisesti, eli naulattiin paneeli/ruoko tai muu raudoitus ja heitettiin laasti suoraan päälle. Myöhemmin tuli tekniikka, jossa naulattiin paksummat eristelevyt ja heitettiin laasti niiden päälle. Mutta ilmarako ei kuulosta miltään ratkaisulta vanhan talon revetoimiseen 50-luvulla.
Kun on kyseessä rappausjulkisivu, on eroa yksivaiheisen ja yksivaiheisentiivistetyn kesken.
Vanhat talot on kuten Clas kirjoittaa yllä, rapattu esimerkiksi rakoilupaneelille, ruokoverkkomatolle, tapeille tai vastaaville ja ne on siinä merkityksessä tehty yhdessä vaiheessa, mutta ne voivat hengittää.
Virheen, jonka Myresjöhus ja muut tekivät, on tiiviin xps:n tai vastaavan käyttö eristävänä välikerroksena ja rappausalustana suoraan puurungolle. Se ei tunnetusti mennyt kovin hyvin. Sen jälkeen siitä tuli yksivaiheistiivistetty.
Vanhat talot on kuten Clas kirjoittaa yllä, rapattu esimerkiksi rakoilupaneelille, ruokoverkkomatolle, tapeille tai vastaaville ja ne on siinä merkityksessä tehty yhdessä vaiheessa, mutta ne voivat hengittää.
Virheen, jonka Myresjöhus ja muut tekivät, on tiiviin xps:n tai vastaavan käyttö eristävänä välikerroksena ja rappausalustana suoraan puurungolle. Se ei tunnetusti mennyt kovin hyvin. Sen jälkeen siitä tuli yksivaiheistiivistetty.
Jäsen
· Blekinge
· 10 117 viestiä
Rankarungot oli usein ulkopuoleltaan asfalttihuovalla, niin kutsutulla förhydningspappilla. Rappauksen tai julkisivutiilien yhteydessä käytettiin mielellään tiiviimpää alushuopaa. Tärkeää on, että rappaus ja sen kantava rakenne voivat hengittää ulospäin.
Se oli harmi 
OK. Vaikka se vaatii enemmän työtä ja vaivannäköä, suosittelen lämpimästi, että siinä tapauksessa irrotat rappauksen, maton ja mahdollisesti halkeamapaneelin. Sen jälkeen rakennat kohtalaisen paksun kerroksen eristystä + paneelia. Tällöin kattoräystäät ja vastaavat säilyttävät pituutensa ja mittasuhteensa.