minulla on -38 vuodelta peräisin oleva huvila, jossa on parveke, jonka sisempi osa sijaitsee asuintilan yläpuolella ja ulompi on julkisivun ulkopuolella (katso kuvat alla). Parveketta kannattelee puurunkoinen välipohja (todennäköisesti jatkoa niille palkeille, jotka kannattavat yläkertaa), tämän välipohjan päällä on sahalauta, todennäköisesti jonkinlainen vanha kattohuopa ja sitten valettu betonilaatta. Myös palkeiden alla on sahalauta sillä osalla, joka työntyy ulos julkisivusta (eli välipohja on ikään kuin "laatikossa", jossa on sahalauta sekä päällä että alla). Parveketta kuivaava vesikouru on "sisäänrakennettu" (huono rakenne, mutta ehkä yleinen 30-luvulla), ja nyt näyttää siltä, että se on vuotanut vettä rakenteeseen. Ulompi osa julkisivun ulkopuolella, 0,5m-1m lähinnä ränniä, kummankin puolen sahalauta on kärsinyt, mutta välipohja vaikuttaa terveeltä. Kauempana julkisivua kohti näyttää olevan kuivaa ja hienoa, joten vesi ei näytä valuneen sisään taloon. Betoni vaikuttaa terveeltä, mitä voin arvioida.
Miten tämä korjataan?
1) Vaihtaa vaurioitunut puuaines ulkopuolelta alapuolelta, uusi vesikouru ja kunnollinen vedeneristys parvekkeen päälle (esim. hitsattu huopa laattojen päällä)?
2) Poistaa kaikki betoni (eli purkaa parveke) ja valaa uusi betonilaatta kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti?
Vaihtoehto 1 on huomattavasti vähemmän työtä (ja kustannuksia) kuin vaihtoehto 2, mutta onko se tarpeeksi hyvä? Mitä sanotte te rakennusalan asiantuntijat?
pieni päivitys parvekeprojektistani, ehkä siitä on hyötyä muille samassa tilanteessa. Keskusteltuani muutaman parvekeyrityksen kanssa, jotka eivät olleet kiinnostuneita projektistani, ajatus oli, että yritys, joka huolsi kattoamme (mikä meni hyvin), ottaisi samalla myös parvekkeen työn alle. He kuitenkin vetäytyivät myöhäisessä vaiheessa, joten päätin itse kunnostaa parvekkeen purkamalla betonin, vahvistamalla palkkirakennetta saadakseni paremman kaltevuuden ja laittamalla kattohuopaa. Kattohuovan päälle rakensin puuritilän.
Vuokrasin piikkauskoneen ja purin betonin, joka oli hieman yli 10 cm paksu. Aika kovaa betonia, mutta pienen harjoittelun jälkeen se sujui hyvin. Tämä oli keskellä elokuun helleaaltoa, joten parvekkeella lounaisessa ilmansuunnassa oli oikein kuuma iltapäivisin... Betonikerroksen alla oli paksu asfalttikerros vanerin päällä, ja sen alla puupalkisto, jonka varassa parveke oli. Sisäänrakennettu ränni oli kiinnitetty asfalttikerroksen alle, mutta se oli alkanut ruostua juuri kiinnityskohdassa (mikä näkyi vasta purkamisen yhteydessä), minkä seurauksena vesi oli alkanut vuotaa palkkirakenteeseen. Onneksi vain parvekkeen uloin osa oli kärsinyt, joten suurempaa vahinkoa ei ollut tapahtunut. Ei ehkä paras mahdollinen rakenne, mutta toisaalta se on kestänyt 80 vuotta, ja kuinka moni nykypäivän rakenne tekee saman...
Kun olin poistanut kaiken betonin, asfalttikerroksen ja ”metallirännit”, revin vanerin alta. Muutamia kosteusvaurioituneita lautoja lukuun ottamatta se oli hyvässä kunnossa, mutta kaltevuus oli vain noin 1 aste, mikä oli liian vähän. Koko hitsatulla kattohuovalla se olisi todennäköisesti toiminut, mutta olin kyllästynyt epäluotettaviin käsityöläisiin ja halusin asentaa huovan itse ja tarvitsin vähintään 3 asteen kaltevuuden.
Nykyinen palkkisto (170 mm paksu ja vahingoittumaton, cc 50 cm) sai jäädä paikoilleen. Oikean kaltevuuden saavuttamiseksi madalsin palkkiston paksuutta hieman edessä ja ruuvasin uudet tukipuut jokaisen palkin kylkeen. Näiden uusien tukipuiden päälle naulasin uutta vaneria. Osa parvekkeesta, joka oli olohuoneen yläpuolella, oli eristetty kutterinlastulla, joka oli päällystetty jonkinlaisella aaltopahvimaisella paperilla. Kutterinlastut näyttivät tuoreilta, joten pidin eristyksen. Halusin myös säilyttää olemassa olevan metallikaiteen, joka oli kiinnitetty julkisivusilaukseen ja valettu betoniin, ja siksi tuin sitä eri tavoin, mm. kiristysliinoilla räystääseen, koko rakennusprojektin ajan.
Kun vanerointi oli valmis, asensin aluskivipellin, rännin ja laitoin aluskatteen ja päällyshuovan (Icopal TopSafe 3°). Kattohuovan päälle laitoin sitten ”kiiloja” (kattohuovan suikaleiden päälle), joihin kiinnitin puuritilän ruuveilla. Kaide kiinnitettiin etureunaan näihin ”kiiloihin”; puurakenteesta tuli melko raskas ja se makaa vakaasti, joten kaiteen pitäisi pysyä tiukasti paikoillaan.
Koko työn ajan minulla oli itse tehty rakennusteline käytössä. Puiden ostaminen tähän oli halvempaa kuin telineen vuokraaminen, ja lisäksi sitä pystyi pitämään niin pitkään kuin tarvittiin (joka oli hieman yli kaksi viikkoa).
Toivottavasti tämä teksti ja kuvat auttavat muita, jotka ovat samanlaisten projektien edessä.
Klikkaa tästä vastataksesi
Vi vill skicka notiser för ämnen du bevakar och händelser som berör dig.
